Kohta tulee jo syksy. Koivut masentavat keltaisuudellaan, ja tuulee aivan kuin Muumien syksyssä. Vedetkin ovat jo kylmenneet - ja Saana löytänyt sisäisen masokistinsa.

Selvä, siihen loppui tämän päiväinen itsensämasentaminen. Vaikeaa se on kunnolla edes masentua, kun niin oni asia joko hymyilyttää, tai naurattaa niin, että on vaikea pitää ruokaa suussa päivällisellä. :D Nimittäin huomisen ylihuomisen huomenna alkaa prometheus-leiri, jota olen odottanut jo jonkun aikaa, ja jonka odotan olevan oikein mukava kokemus. En tunne ketään ko. leiriltä - onneksi! Olisin ollut pettynyt, jos joku tuttu olisi ollut siellä. :Þ
   Ja se asia, joka sai syömisen tuntumaan yllättävän vaikealta oli seuraavanlainen dialogi:

"Soul? Mikä se suola on.."
"Salt. Soul on sielu. Ei suola", oikaisen.
"Ainii, kyl mä tiiänki. Dead mans chest."
Äiti painaa pään käsiinsä..

Veljellä taas ajatus kulkee. o/

*

Olen huomannut, että musiikin kuunteluni on mennyt minulla vähän.. noh, oudompaan suuntaan siitä ennen niin yleisestä Rammstein-Kwan-Iron Maidenista. Nyt popitan tietokoneella Teräsbetonia, Juanesia, Ricky Martinia, euroviisukipaleita ja Vanessa Maeta. Hieman tasoitusta, kun ämppärillä ei ole vielä tuota La Camisa Negraa. : D