Eilen laittoi ystävä tekstiviestiä: "Jos pääsisin teille yöks? Siinä kuuden aikaan esim." En epäillyt mitään, olemmehan yötä väh. kahden viikon välrin toidtemme luona. Sitten meillä ystäväni ilmoitti, että hän ei tulekaan meille. Vaan, että me menemme jonnekin. Juu, vähän kaikee mukaan, tuskin tarttet uimapukua, joo en usko, et käydään saunassa. Siinä sitten lähdimme kävelemään huivi silmilläni jonnekin, joka oli ystäväni mukaan alle kymmenenkilometrin päässä. Alle kolmen, minä veikkasin, koska en uskoisi, että hän luulisi minun jaksavan kävellä pidemmälle. Siinä sitten kävelimme. Välilä asfaltilla, välillä jollain, joka tuntui sammanmättäältä. Sitten jossain, joka oli sammalmätästä. Ja oksia. Ja puita. Ja puiden kantoja. Puoli tuntia. Noin puolituntia kävelin silmät huivin peitossa ystäväni johdattaessa minua jonnekin paikkaan, jonka arvelin olevan kohta jo Suomen rajojen ulkopuolella.
     Kun huivi otettiin pois silmiltäni, totesin olevani toisen ystäväni luona, noin kilometrin päässä. Villi veikkaus. Olimme kiertäneet kaikki maailman metsät, pururadat ja kaatopaikalle johtavat tiet.
    "Mitä? Tulittekste koko matkan silmät kiinni?!"

Ystäväni olivat järjestäneet minulle yllätyssynttäribileet. :) Ohjelmassa - hetkinen - syömistä, Turtleseita, Pieni merenneito: Pikku valas, anime merenneito elokuva, lisää Turtleseita, Naurukarnevaaleja ("laadukasta viihdettä kaikille yli kaksivuotiaille!") ja vielä olisi pitänyt katsoa aamulla Prätkähiiriä. :}

Mukavaa oli. Tosin hyvätkin ystävät tappelevat, joten ei siltäkään säästytty. :D

Kiitus teille. :) <3