Maailmansa paloja

Hänelle syötetään mautonta hernekeittoa,
palkintona maalattu kuu lautasella

Hän on ikuisuus, hän
on maailma,

sirkkojen siritys
Runot maitopurkkienkyljissä kielivät
tuntemattomasta rikoksesta
kohtaloa vastaan

Ja pystyäkseen hengittämään täytyy
hänen vaihtaa siskonsa sataan
kameliin, vesivarastoinaan

kymmenkunta sukeltajaa pelastusmatkalla



Hän on vastuussa tekemisistään
enemmän kuin Herra omistaan
Hän on taitelija

luoja, uudenlainen suuntaus, joka
kaipaa mitä kipeimmin iltapäivälehtiä



Suolatut tiet, taksien
rekisterikilvet
Kylmä ja kuuma kaakao

yhtäaikaa, se hän on



Ei hän ole sanonut haluavansa
olla runot, valokuvat, Huuto, ei,
pieninkin riittäisi
Muurahainen keostaan

määrää maailman kulun,

ajattelee hän ja jatkaa
tarkkailuaan puistonpenkiltä,
aurinkoisena päivänä tätä



tekee ihan mielellään.