Olimme tänään katsomassa Giselle-balettia Jyväskylän kaupunginteatterilla. Liput 60 euroa per kappale (vitosen kalliimmat, kuin vuosi sitten Juotsenlampeen) mutta mamma betalar.

Ah että, kun oli kaunista katseltavaa! Varsinkin miestanssijoista huomasi, kuinka helpon näköisesti he hyppivät, kun pitkä hame ei ollut peittämässä näkyvyyttä jalkoihin. Veikkaisin, että he pärjäisivät aivan hiton hyvin korkeushypyn EM-kisoissa.

Tarina tästä baletista tulee tässä:

On sadonkorjuun aika, ja tanssimis-juhlatkin ovat tästä johtuen aivan korvilla. Giselle on maalaistyttö, kenen äiti yrittää varoittaa tyttöä tanssimasta itseään kuoliaaksi, mutta Giselle vain nauraa tälle ilmiselvälle sadulle. Kreivi-kenen-nimeä-en-muista rakastuu Giselleen. Hän ei halua paljastaa olevansa korkea-arvoisempi (ja varsinkaan kihloissa!) joten kreivi pukeutuu yksinkertaiseen asuun. Samaan aikaan kylän toinen maalainen (mies) on ihastunut Giselleen, ja hän yrittää kertoa tälle, että kreivi ei ole se, keneksi Giselle häntä luulee. Mutta tyttö on rakkauden sokaisema, eikä hän usko miestä.

Tämä herra sitten murtautuu kreivin taloon ja varastaa sieltä sauvan, joka on selvästi kuninkaallinen. Hän osoittaa tällä Gisellelle, että kreivi onkin joku muu. Vielä kun kreivin kihlattu kutsutaan _torvensoitolla_ (kyllä) paikalle, Giselle menettää järkensä. Hän kuolee.

Ja sitten sekä kreivi, että "maalainen" surevat vuoroin Gisellen haudalla, kun sinne ilmestyy wilisejä, haamuja, ketkä ovat itsensä kuolleiksi itsensä tanssineita tyttöjä. He tanssittavat maalaisen metsänsiimeksessä aivan uuvuksiin, ja heittävät ruumiin järveen. Sitten tulee kreivin vuoro. Gisellen palannut haamu rukoilee rakkaansa pelastumista, mutta wilisien pääjehu on taipumaton. Kuitenkin lopulta Gisellen haamu saa naisen suostuteltua säästämään kreivin hengen. Gisellen haamu hyvästelee rakkansa - nyt ainiaaksi.

... viimeinen virke ei ole sitten omakeksimäni. Se on suoraan lehtisestä, jossa juonikuvaus ja tanssijoiden esittelytkin olivat.

PS. Kaikkein komeimman, ystävällisimmän ja ihanimman henkilöhahmon tunnistaa siitä, että hänellä on kaikkein lyhyin paita ja kaikkein vaaleimmat sukkahousut. Vertaa vaikka: hyvä mies >< paha mies.