Kiitos kaikille ihanille protu-leiriläisille ja -tiimiläisille ihanasta protu-leiristä! <3<3<3

Oli aivan ihanat kahdeksan päivää. Heitimme läppää (paskaakin sellaista aina välistä), keskustelimme elämän pääpiirteistä ja jaoimme salaisuuksia. Leikimme "minä rakastan sinua" ja pusupainia. Joimme viisi kuppia kahvia päivässä. Paistoimme makkaraa ja lettuja myöhään torstaina. Lauloimme Dingoa ja Ultra Brata nuotiolla muurinpohjalettuja mutustellen. (Ja kun nyt kuuntelen Levotonta Tuhkimoa, niin ihoni nousee kananlihalle ja mieleeni tulee lämmin nuotio, jonka ympärillä istuu penkeillä ja laulaa 21 ihmistä. Kirjoitimme kirjeitä salaisille ystäville.

Paljastimme salaiset ystävät piirissä alkuyöstä. Yksi meni keskelle, ja hänen salainen ystävänsä käveli kirjeiden saajan selän taakse. Jos saaja sai arvata, että kuka oli hänen salainen ystävänsä.
   "Nyt mua hävettää, jos tää menee väärin, mutta Saana." Minä kuulemma paljastin itseni jo tiistain kirjeessä. ^^

Saimme myös aikaan ystävyyssuhteita.

Ja lauantai-iltana meillä oli halauskuja. Halasimme ja itkimme. Itkimme sekä siitä surusta että haikeudesta, että jo huomenna tämä olisi ohitse. Myös kovimpien läpän heittäjien silmät kostuivat.

Muistoksi kaikille jäi isot, rönsyilevät seppeleet, prometheus-kaulakorut, leiritodistus ja iso kasa muistoja sekä valokuvien, että heitettyjen läppien muodossa.

Oli ihanaa, kiitos. <3 On jo ikävä teitä kaikkia. <3 Nähdään pian. <3